Genelec Kinos | Aerial

Tuotanto: Lumikinos Production Oy ja Tero Saarinen Company

Tanssija: Jenna Broas

Koreografia: Tero Saarinen

Ohjaus, kuvaus ja jälkituotanto: Thomas Freundlich

Musiikki: Sixième Son

Immersiivinen äänisuunnittelu: Genelec Oy / Eric Horstmann

Aerial-teosta luodessaan työryhmällä oli alusta asti selkeä tavoite: immersiivistä ääntä ei haluttu käyttää pelkkänä taustana, vaan olennaisena luovana voimana. Genelecin toimitusjohtaja Siamäk Naghian kuvailee, "Tavoitteena oli hyödyntää immersiivistä ääntä tietyissä taiteellisissa prosesseissa - eli käyttää digitaalista audioteknologiaa luomiseen ilman fyysisten kanavien asettamia rajoitteita. Yksi keskeinen tavoite oli integroida teknologia koreografiaan ja tanssiin siten, että ääni kääntyy visuaaliseksi kokemukseksi ja osaksi visuaalista prosessia."

Yksi Suomen tunnetuimmista tanssitaiteilijoista, Tero Saarinen, tuo Aerial-teokseen paitsi koreografisen osaamisensa, myös näkemyksensä siitä, kuinka tanssi toimii tienä tiedostamattomaan – keinona ilmaista jotain sanatonta ja selittämätöntä. Vuosikymmenten aikana hän on kehittänyt liikekielen, joka yhdistää länsimaisia ja aasialaisia perinteitä: klassista balettia, butōta, kamppailulajeja ja nykytanssia. Saariselle tanssi on aina enemmän kuin esitys; se on inhimillinen instrumentti, väylä sisäiseen totuuteen ja yhteyteen.

Yhteistyö Genelecin kanssa tuntui Saarisesta luontevalta: ”Olemme ylpeitä tästä yhteistyöstä. Koen, että olemme samalla aaltopituudella - tai samalla taajuudella. Halusimme luoda jotain, joka rauhoittaa ihmisiä ja saa heidät aistimaan enemmän: tuntemaan, kuulemaan, jopa haistamaan enemmän.” Tavoitteena oli rakentaa esitys, joka on enemmän kuin tanssia - moniulotteinen, taajuuksiltaan rikkaampi, aistillisempi ja hienovaraisempi. Saarisen sanoin "Pyrkimyksenä oli kutsua esiin kaikki se, mitä voimme havaita, kuulla ja tuntea, ja yhdistää nämä ympäröivän maailman näkymät ja äänet." Taustalla oleva ajatus oli yksinkertainen: rauhoittua ja olla yhteydessä toisiimme, luontoon ja kaikkeen ympärillämme olevaan.

Aerial-teokseen tuo erityisen ulottuvuuden se, että tanssija Jenna Broasille annettiin vapautta perinteisen, tarkasti määritellyn koreografian sijaan. Saarinen korosti alusta asti, ettei kyse ollut askelista musiikin tahtiin, vaan siitä, että ”tunne saa luoda muodot ja liikkeet”. Liike sai syntyä sisäisestä tarpeesta, suhteessa ääneen, ympäristöön ja horisonttiin. Tässä mielessä tanssija ei vain esitä koreografiaa, vaan asettuu tilaan - kuuntelee, reagoi ja aistii. Tämä intuitiivisuus ja läsnäolo korostavat elokuvan ydintä: liikkeen syntymistä äänen, tilan ja sisäisen impulssin kautta.

Ohjaaja Thomas Freundlichille, Lumikinos Productionista, merkittävää oli se, kuinka varhaisessa vaiheessa keskustelut keskittyivät taiteeseen - eivät pelkästään teknisiin ratkaisuihin. Vaikka esillä olivat myös kamera, budjetti ja kuvauspaikat, yhteinen lähtökohta oli tunne, tunnelma, tila ja liike.

Yhdellä tasolla Aerial on teknisesti kunnianhimoinen kokeilu immersiivisen äänen käytöstä elokuvassa. Toisella tasolla se on teos läsnäolosta - inhimillisestä läsnäolosta, tilasta ja havainnoinnista. Se kutsuu katsojan herkistymään ympäristölle, liikkeelle sekä äänen ja kuvan vuorovaikutukselle. Freundlichin mukaan tavoitteena oli antaa tanssijan ”sulautua luontoon”, niin että liike syntyy luonnollisesti sisäisestä tunteesta, ei jäykästi määrätyistä säännöistä.

Aerial heijastaa teoksen perusajatusta: luonto koskettaa meitä tavoilla, jotka hiljaisesti laajentavat havainnointikykyämme. Vaihtuvat ympäristöt seuraavat toisiaan kuin hengitys, ja jokainen kosketus avaa uuden aistimisen kerroksen, uuden kutsun kuunnella. Luonto ei ole vain tausta, vaan hienovarainen voima - se herkistää, horjuttaa ja lopulta vapauttaa meidät niistä kehyksistä, joilla rajaamme omaa todellisuuttamme. Kun liike, kuva ja immersiivinen ääni kietoutuvat yhteen, avautuu tilavampi maailma: tuttu muuttuu laajemmaksi, rikkaammaksi ja elävämmäksi. Tässä lempeässä avautumisessa Aerial vihjaa, että monet rajoistamme elävät vain havainnoissamme - ja että antautuessamme kokemukselle täysin, löydämme todellisuuden, joka on paljon laajempi kuin olimme kuvitelleet.

Aerial ei ole vain taideteos, vaan myös kannanotto: immersiivinen ääni voi muuttaa tapaamme kokea tanssia, elokuvaa ja tilaa - ja ehkä myös tapaamme olla yhteydessä toisiimme ja ympäröivään maailmaan.

Genelec Kinos | Risto Hemmi, äänen mestari

Genelec Kinos -sarjan kolmas jakso nostaa valokeilaan suomalaisen äänityshistorian vaikuttajan, Risto Hemmin, jonka kädenjälki kuuluu lukemattomissa klassikkolevyissä ja ikonisten artistien tuotannoissa. Hemmi on tehnyt elämäntyönsä legendaarisilla Finnvox Studioilla, joka täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 60 vuotta.

Risto Hemmi on ollut osa suomalaista äänityskulttuuria jo yli neljän vuosikymmenen ajan. Hänen asiantuntemuksensa ja kuuntelutaitonsa ovat tehneet hänestä luotetun ammattilaisen niin musiikin kuin elokuvaäänen parissa. Hän on ollut mukana sadoissa äänityksissä ja miksauksissa, jolloin on syntynyt niin kulttilevyjä kuin unohtumattomia elokuvakohtauksia.

Yksi hänen uransa käännekohdista oli 1980-luvun alussa, kun hän äänitti Moottoritie on kuuma -albumin Pelle Miljoonalle. Levy nousi valtavaksi menestykseksi ja sinetöi Riston uravalinnan lopullisesti.

Genelecillä meillä on ollut ilo ja kunnia tehdä yhteistyötä Riston kanssa vuosikymmenten ajan. Yhteys syntyi jo varhaisessa vaiheessa, kun alan kehittymistä seurattiin tiiviisti molemmin puolin. Risto kävi keskusteluja Genelecin perustajan, Ilpo Martikaisen ja akustikko Ari Varlan, kanssa – vaihtaen ajatuksia siitä, mitä kaiuttimilta tarvitaan ja odotetaan, ja miten sellaiset toiminnot saadaan teknisesti toteutettua. Tämä vuoropuhelu synnytti yhteisen ymmärryksen äänenlaadun merkityksestä, ja se on kantanut hedelmää vuosikymmenten ajan.

Hemmi näkee yhtenä yhteistyön vahvuutena yhteisen arvopohjan. Hänen mukaansa sekä Geneleciä että Finnvoxia yhdistää halu tehdä työnsä tinkimättömästi ja kunnianhimoisesti – tavoitellen aina parasta mahdollista lopputulosta. Kun laitteisto on luotettava ja laadukas, voi työssä keskittyä täysin siihen, mikä on tärkeintä: taiteen tekemiseen täydellä sydämellä.

Risto tunnetaan näkemyksestään, jossa tekniikka on taiteen palveluksessa:
”Studiossa ei kuunnella kaiuttimia – kuunnellaan musiikkia”, hän kiteyttää. Tämän periaatteen myötä kaiuttimen rooli on selkeä: sen on tuettava oikeita päätöksiä ja sopeuduttava tilaan niin, että huomion voi keskittää siihen, mikä lopulta merkitsee.

Äänen totuudenmukaisuus ei ole Ristolle vain tekninen tavoite – se on edellytys luovuudelle. Kun ympäristö ja laitteistot toimivat moitteettomasti, voi tekijä unohtaa työkalut ja keskittyä musiikin tai tarinan syvimpään olemukseen.

Risto on myös yksi immersiivisen äänen kokeneista suunnannäyttäjistä Suomessa. Hän kouluttaa ja jakaa osaamistaan aktiivisesti, ja tunnistaa formaatin voiman musiikillisen ilmaisun vahvistajana: ”Immersiivinen ääni on formaattina niin hieno, että sitä ei saa ylikäyttää. Kun se tehdään hyvin, sillä pystytään lisäämään musiikin tunneilmaisua ihan selkeästi.”

Tämän jakson myötä haluamme paitsi kunnioittaa Risto Hemmin elämäntyötä, myös onnitella Finnvox Studioita sen 60-vuotisesta taipaleesta – suomalaisen musiikkiteollisuuden ja elokuvaäänen kulmakivestä, joka on säilyttänyt asemansa kehityksen kärjessä vuosikymmenestä toiseen.

Genelec Kinos | Seppä Eino Pauluksen tarina

Ensimmäinen Genelec Kinos -jakso on dokumentaarinen henkilötarina, jonka myötä meillä on kunnia esitellä savolainen metalliseppä Eino Paulus, aito käsityöläinen, jonka tekeminen on vaikuttanut Genelecillä sukupolvelta toiselle.

Taitava ja avarakatseinen seppä Eino Paulus on ollut olennainen osa tarinaamme, sillä hänen avullaan on ratkaistu monia kriittisiä teknisiä kysymyksiä. Kun Genelecillä oli alkuvaiheessa haasteita valmistaa omia tehokkaita keskiäänielementtejä massiiviselle 1035A-mallilleen, Eino Paulus tuli mukaan kuvioon. Hän opetteli valamaan alumiinia ja rakensi pajalleen kuumennusuunin, jossa tarvittavat rungot voitiin valmistaa.

Vuonna 1991, intensiivisen suunnittelu- ja valmistusjakson aikana, Eino Paulus valmisti keskiäänielementin 1031A-mallille, joka oli koko alaamme mullistava kaiutin. Kyseinen kaiutin kehitettiin vain kahdessa kuukaudessa vastaamaan Italian RAI:n, eli paikallisen yleisradion tarpeeseen, ja se asetti täysin uudet standardit äänentoiston suorituskyvylle.

Eino Paulus on myös innokas musiikinharrastaja, joka viettää usein aikaansa ystäviensä kanssa viulua ja mandoliinia soittaen, joten tässä jaksossa kuulemme myös, miten hänen musikaalisuutensa on vahvistanut yhteyttä äänentoiston maailmaan.

Tervetuloa seuraamaan Eino Pauluksen tarinaa siitä, kuinka ääni on vaikuttanut hänen elämäänsä ja työhönsä.

Genelec Kinos | Herbie-hiiren seikkailu unohtumattoman äänen lähteille

Tämä erityinen lyhytelokuva, joka valmistui Genelecin 40−vuotisjuhlavuoden aikana, on tapa juhlistaa taidetta ja tarinankerrontaa osana viestintäämme. Se ei ole vain muistutus historiastamme, vaan myös siitä, mistä olemme tulleet ja millaista tulevaisuutta toivomme.

Elokuvan pääosassa seikkailee rohkea pieni hiiri nimeltä Herbie, joka on saanut inspiraationsa Genelecin vanhoista mainoksista. Näissä mainoksissa esiintyi tarkkaavaisesti kuunteleva hiiri, korvat höröllään. Nimesimme hiiren Herbieksi kunnianosoituksena Herbie Kastemaalle, joka suunnitteli nuo nyt jo ikonisiksi muodostuneet mainoskuvat.

"Idea oli tuoda rakastettu hiirihahmo takaisin elokuvaan", kertoo Genelecin toimitusjohtaja Siamäk Naghian. "Tämä tarina on meille enemmän kuin pelkkää tarinankerrontaa – se on taiteen kautta tapahtuvaa itsetutkiskelua. Pienen hiiren seikkailun kautta yritämme aistia ja välittää asioita, joita sanat eivät täysin pysty ilmaisemaan. Elokuvan tavoitteena oli luoda jotakin ajassa kestävää, ja sellaista, mikä saa katsojan pohtimaan syvempiä kysymyksiä taiteen keinoin."

Elokuvassa Herbie kohtaa monia haasteita, yllätyksiä ja käänteitä. Tarinan lopussa Herbietä odottaa unohtumaton kokemus – Genelecin kaiuttimien ainutlaatuinen ääni. Tarina kutsuu katsojan pohtimaan Genelecin arvoja, rakkautta taiteeseen ja intohimoa ääntä kohtaan.

"On monia tapoja kertoa tarinoita, ja taide, kuten runous, avaa kerroksia, joihin emme muuten pääsisi käsiksi. Kun saavut tasolle, jossa et enää vain kuvaile tapahtumia, vaan välität tunteita ja aistimuksia kuvien ja äänen kautta, tarina alkaa tuntua elävältä ja todelta", Naghian toteaa.

Elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Jyrki Rahkonen kertoo, että elokuva sai inspiraationsa keskusteluista Siamäk Naghianin kanssa, ja myös Genelecin edesmenneen perustajan Ilpo Martikaisen ideat rikastuttivat luomisprosessia. "Aluksi suunnitelmana oli näyttää hiiri seikkailemassa Genelecin tulevissa julkaisuissa. Kun Siamäk ehdotti aiheesta lyhytelokuvaa, ajattelin heti Suomen luontoa ja Genelecin vahvoja luontoarvoja. Tarina alkoi nopeasti kirjoittaa itseään, ja muutaman käsikirjoitusversion jälkeen pääsimme toteutukseen."

Tuotannon henki ja Genelecin arvot jättivät vaikutuksen myös ohjaajaan. "Muistan erityisesti hyvän tunnelman, joka vallitsi tuotantotiimissä. Kutsun sitä Genelec-hengeksi, saman hengen, jonka koen aina vieraillessani yrityksen tehtaalla."